Uusia temppuja

Tässä viime viikkoina olemme nakuvauvan kanssa opetelleet muutamia oleellisia asioita tulevaisuutta silmälläpitäen. Poika osaa istua ja odottaa sekä tulla kutsusta luokse. Ei-sanakin luonnollisesti on tullut tutuksi, sen noudattaminen riippuu hieman tilanteesta mutta melko kiltisti poika tottelee. Tämän päivän läpimurto oli "maahan". Ei riemulla rajaa kun poika tajusi mistä on kyse. Juustonpalalla heti palkkasin kun oli niin hieno juttu vaikka normipalkka meillä onkin "vain" kuiva nappula. Aloinkin epäillä että joku on salaa opettanut pentua mun poissaollessa...Tarjosi itse maahanmenoa ja minähän tietysti heti hokemaan "maahan maahan" ihan onnessani. Nyt se sitten tarjoaa temppua joka käänteessä... Noin viiden toiston jälkeen liitti maahanmenon käskyyn ihmettelemättä. Toinen uusi juttu tälle päivälle on sohvalta alastulo. Nakuriiviö on osannut jo pari viikkoa hypätä sohvalle ja sänkyyn mutta alastulo onkin sitten vaatinut mamman apua. Yleensä poika on hyvin varovainen kaikessa uudessa, nytkin katseli hetken ihmeissään, mutta kutsun kuultuaan tuli alas ihan turvallisesti.

Kelit haittaavat ulkoilua edelleen, mutta talon ympäri hyvin puettuna mennään jo enempiä kyselemättä. Tässäkin joku vaan naksahti kohdilleen eilisaamuna, ennen ulkoilu hihnassa on ollut kauhun paikka, nyt mennään ihan nätisti. Maltan tuskin odottaa kevättä ja sitä että päästään mökille kirmaamaan vapaana pallon perässä.

Pakkanen paukkuu

Viimeaikaiset pakkaset alkavat jo käydä hermoon. Pennun paras aika opetella kunnon hihnassa kulkemista ja totuttelua ulkoiluun ovat menneet kovien pakkasten vuoksi hieman hukkaan. Onneksi on Batman-puku. Ulkoilu on edelleen yhtä tuskaa, pentu nostelee tassujaan ja vinkuu jo ovella. Etenemiseen on kaksi keinoa, kantaminen tai hihnan nyppiminen niin että koira tulee latana perässä. Onneksi kotiinpäin on aina mukavampi tulla. Kovimmilla pakkasilla ollaan jätetty ulkoilut vain pikaisiin pissareissuihin takapihalla. Tulis jo kesä.

Kruegerin koirakaverit

Nuoresta iästään huolimatta nakukekkulilla on jo useampi koirakaveri. Tässä pari viikkoa sitten meillä kävivät nakuharjis-urokset Vili ja Lenni. Pojat ei kyllä paljon pennusta piitanneet, mitä nyt vähän haistelivat. Pallo kiinnosti niitä kovasti. Osasivat myös paljon temppuja, niitä porukalla ihasteltiin, eli ihan mukavasti meni. Myös toyvillakoira Neta ja kääpiövillakoira Sara ovat tulleet tutuiksi. Kävivät meillä kylässä ja sitten tehtiin vastavierailu. Kovasti taas Krueger olisi halunnut leikkiä mutta nartut ei oikein lämmenneet. Tänään meille tulee saksanpaimenkoira Kira omistajansa Elinan kanssa. Leikkiä toivottavasti tiedossa sillä Kirakin on vielä pentu. Jäävät yöksikin ja vähän jännittää, kuinka kaikki sujuu. Kuvassa kaverit Vili ja Lenni

Krueger ja pikkuihmiset

Meillä on viimeaikoina käynyt paljon vieraita. Mitä pienempi vieras, sitä onnellisempi koira. Se suorastaan rakastaa lapsia. Jotenkin se vaan näyttää tajuavan että pentu on pentu vaikka eri lajia edustaakin. Tänään meillä kävi Viljami 3 v. Krueger kutsui pojan leikkiin ja poikahan lähti. Toista tuntia pikkuiset temmelsivät ympäri huushollia ja molemmat näyttivät tosiaan nauttivan tilanteesta. Viljami heitti palloa ja nakuvauva juoksi perässä häntä suorana. Se on nyt oppinut ottamaan pallon lennosta kiinni ja tämähän ihmislasta nauratti. Ihanaa katseltavaa, ei voi muuta sanoa.

koiran korvat

Eilen riehuessa lähti teipit korvista, joten innostuin hieman valokuvaamaan ennen uusien teippien laittoa. Kiinanharjakoirien korvia on pentuna tapana teipata jotta ne pysyisivät rotumääritelmän mukaisina. Luppakorvat eivät ole suotavat ja meillä ainakin 3. tai 4. päivänä teippien poistosta yleensä jo lerpattavat iloisesti. Syy siihen, että jaksan moisen vaivan nähdä on se, että Kruegeria olisi tarkoitus käyttää kasvattajan toiveesta jalostukseen ja sitä varten tarvittaisiin näyttöjä näyttelykehistä. Varmuudellahan ei voi sanoa mitään, mutta jos poika kehittyy hyvänlaiseksi niin sitten...Mulle itselle tällä ei ole niin merkitystä, kun ei tuosta näyttelytoiminnasta ole kokemustakaan, mutta onneksi kasvattaja lupasi huolehtia näistä asioista. Nakumme on melko karvainen nakuksi, joten Moser-trimmeri on myös tullut tutuksi. Sain naamakarvatkin melko hyvin eilen ajeltua. Tässä pätee samat säännöt kuin muissakin toimenpiteissä, harjotellaan usein ja vähän kerrallaan, niin ei tule itkua,huutoa ja tappelua. Ainakaan niin paljon :)

Ulkona on kivaa

Tässä muutamana päivänä olemme uskaltautuneet jo ulkoilemaankin hieman enemmän. Alkuun Nakuvaavimme suostui ulkona tasan pissalle ja alkoi heti vinkumaan sisälle. Pakkasella lienee osuutta asiaan ja vaikka kuinka puki niin viluhan siinä tulee ja tassut paleltuu. Eilen oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Takapihalle aurattiin pieni alue Kruegeria varten ja poikahan innostui jopa leikkimään lumessa. Maisteli hieman lumipaakkuja ja nenä kävi kuin koiralla ainakin.
Ruoka on maistunut Kruegerille ilmeisen hyvin. Maanantaina tuli 3 kk mittariin ja eilisessä punnituksessa painoa jo 3,2 kg. Henna kävi kylässä ja tuumasi myös pojan silmin nähden kasvaneen. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa koirakavereita, Viliä ja Lenniä. Omistajansa Anette on tehnyt vaaville tossut ja joitain heiltä pieneksi jääneitä vaatteitakin olisi tiedossa. Vanhat kun on melkein kaikki jo pieniä.

Kruegerin saapuminen

Kauan odotettu harjispentumme kotiutui Järvenpäästä kasvattajaltaan meille 19.12.2009 ollessaan 7 viikon ikäinen. Kutsumanimeksi muotoutui Krueger pienen harkinnan jälkeen. Pentu oli alusta saakka luottavainen ja rohkea poika. Kalustimme hänelle yksiön keittiön nurkkaan. "Pentulomani" alkoi vasta joululta joten yksin olemista päästiin harjoittelemaan melko pian. Ensimmäisinä päivinä kävin nakuvauvaa katsomassa muutaman kerran päivän aikana, taisin itse olla enemmän paniikissa kuin pentu, joka jäi rauhallisena petiinsä odottelemaan kun lähdin. Ruoka maistui Kruegerille alusta saakka hyvin ja se osasi tulla kupille kutsusta, sen se oli oppinut jo kasvattajalla. Ensimmäiset yöt meillä meni melko mukavasti, Krueger ei juurikaan näyttänyt ikävöivän. Alusta saakka se pääsi sänkyymme ja onkin siellä nukkunut ongelmitta. Kerran pari yössä se herää ja haluaa pissille. Ulkoilut aloitettiinkin hyvin pian ja Krueger tekeekin nyt kolmen kuukauden iässä tarpeensä päasiassa ulos. Reipas poika!