Kauhea metsälenkki

Tässä eräänä päivänä oltiin Kruegerin kanssa metsälenkillä. Mukana olivat myös harjakaverit Vili ja Lenni omistajansa Aneten kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja koirat nauttivat vapaana juoksentelusta. Kyseinen lenkki oli meille uusi, tiesimme vain että sen pitäisi olla kiertavä, eli pääsemme takaisin suurin piirtein samaan paikkaan mistä lähdimmekin. Ja aivan oikein, tupsahdimmekin lähes samaan paikkaan. Kyseessä on vasta rakennusvaiheessa oleva tienpohja ja jossain vaiheessa siellä oli tehty kallioleikkaus niin että metsä loppui ns. kesken ja polkumme päättyi kallion reunalle. Koirat olivat edelleen irti. Vili teki pienen arviointivirheen ja hyppäsi kalliolta alas Krueger perässään. En onneksi nähnyt itse loikkaa. Sydärin kyllä meinasin saada kun kuulin alla olevasta kivikosta uikutusta. Siellä pieni haukkuni makasi selällään, tassut ilmassa. Lamaannuin hetkeksi ja ehdin vain ajatella että tässä oli tämän pennun elämä sitten. Seuraava ajatus oli, että ainakin luita meni poikki jos ei muuta. Mutta ihmeen kaupalla molemmat koiruudet kömpivät kivikosta ilman sen ihmeempiä vammoja. Siinä meni hetki koiria tutkiessa. Muutama verinaarmu löytyi molemmilta, mutta mitään sen ihmeempää ei onneksi kummaltakaan. Ja molemmat jatkoivat leikkejään ja touhujaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä enkeleitä matkassa. Ei voi muuta sanoa.