koiran poika sairastaa...

Jonkin verran on aikaa vierähtänyt sitten viime postauksen ja syykin lienee selvä. Jälkikasvu on tehnyt elämästä niin kiireistä etttei juurikaan ole ehtnyt bloggailemaan. Sekin vähäinen vapaa-aika jota saan itselleni järjestettyä menee enimmäkseen Kruegerin kanssa ulkoillessa. Koira voi pääasiassa hyvin. Se sai joulukuussa pari epileptistä kohtausta, tammikuussa todettiin hammaskiven poiston yhteydessä tapahtuneessa intubaatiossa kitalakihalkio. Toistaiseksi tästä ei ole ollut vaivaa. Sitten maaliskuulla puhkesi outio ihovaiva, poika oli ihan kirkkaan punainen ja sai antibioottikuurin ja kortisonia. Nyt ollaan taas oltu terveenä ja jaksettu naapurin narttuja jahdata oikein urakalla. Välillä nuo narttujen hajut saa sen niin sekaisin, että ollaan haettu Tardak-piikkiä Reviiristä. Sillä saa hormonit hetkeksi rauhoittumaan. Eläinlääkärissä ollaan rampattu, mutta onneksi on vakuutus. Niin, ja ihanat eläinlääkärit Reviirissä.

Aika juoksee

Kylläpäs on taas aikaa vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Krueger voi hyvin ja emäntä paksusti. Meille tulee perheenlisäystä ensi kuussa ja tässä mietityttääkin nyt että kuinka mahtaa nahkavauva suhtautua tulokkaaseen, kun on saanut ainokaisena paistatella mamman suosiossa tähän saakka. Luonteen tuntien en usko että Kruegerilla tulee olemaan vaikeuksia sopeutua vauvaan. Tähän saakka mini-ihmisiä on lähinnä nuuhkaistu kerran ja annettu sen jälkeen olla. Voihan se tietysti olla eri asia kun tästä tuleekin lauman jäsen eikä se lähdekään mihinkään kuten muut Kruegerin tapaamat vauvat. No, aika näyttää. Nukkumiskuviotkin todennäköisesti säilyvät aikalailla samoina, Krueger jatkaa perhepedissä ja vauva nukkuu omassa sängyssään meidän sängyn vieressä. Eräs täti-ihminen kauhisteli, että ettekai te koiraa sitten enää sänkyyn päästä kun vauva tulee. Teki mieleni tuumata, että juu, ajateltiin päästää ja vauva saa nukkua lattialla omassa kopassa. Pidin pääni kuitenkin kiinni vaikkei tuo olisi totuudesta niin kaukana ollutkaan. Mätsäreissä käytiin Perhossa heinäkuun 9. Sijoituttiin hienosti punaisten kolmosiksi. 3.9 olisi sitten Sastamalassa ryhmänäyttely. Muuten ollaankin lähinnä vain lenkkeilty metsissä ja nautittu kesästä.

Nahkavauva 1 vee

Nyt on sitten Kruegerin ekat synttärit juhlittu. Poika alkaa olla lopullisessa koossaan(toivottavasti ei enää kasva)ja hormonitkin näyttää hyrräävän. Naapurissa asuvalla tyttöystävällä on juoksu ja meillä ei tahdo tulla nukkumisesta tai syömisestä mitään. Poika istuu ja vinkuu tuijottaen ikkunasta naapurin ovea. Metsälenkitkin ollaan nyt tehty kahdestaan kun naapurin tytöt ovat olleet estyneitä. Eilenkin tehtiin sama 1,5 h reissu kahteen kertaan kun emäntä pudotti avaimet jonnekin metsään. Toinen reissu oli siis avainten etsimisreissu, mutta ei niitä tietenkään löytynyt. Sitten tuli se lumimyräkkä joten tuskinpa koskaan löytyykään.
Että semmosia tällä erää.

Krueger ja tyttöystävät

Kruegerilla on monta tyttöystävää. Naapurissa asuvat mustat kääpiösnautserit Oili ja Moona ovat olleet uskollista lenkkiseuraa ihan pennusta saakka. Nyt viikonloppuna kolmikon kruunasi vielä naapurissa hoidossa ollut Vonda, kääpiösnautseri sekin. Krueger mieltyi erityisesti tähän nuoreen neitoon ja viilettikin pitkin Harjuniityn metsiä tukka hulmuten tämän ihanuuden perässä. Välillä Poika katseli pää kallellaan tyttöjen pientä leikkimielistä välien selvittelyä ajatellen ihan selvästi, että mitä nuo naiset oikein rähisee...leikitään mielummin. Puolitoista tuntia päätöntä juoksentelua kahtena päivänä peräkkäin teki tehtävänsä. Aikaisemmin hieman levoton nuorimies on vetänyt hirsiä taju kankaalla pitkin päivää. Mutta jos naapurin ovi käy ja kuuluu tyttöystävien riemukasta haukkua, niin jo vain nuorimies on kärppänä ovella katsoen minua, että mennään jo!

Näyttelyssä

Kruegerin ensimmäinen näyttely oli viime viikonloppuna Seinäjoella. Poika pisti parastaan ja oli Rop-pentu saaden myös kunniapalkinnon. Muutenkin meni hyvin, tuomari tykkäsi pojan rakenteesta ja liikkeistä. Kehuja tuli myös karvan laadusta. Pientä sanomista tuli ihon kunnosta ja koosta. Näyttelyä edelsi viikon vapaus mökillä, iho pääsi hieman huonoon kuntoon kun sääsket ja paarmat olivat kiusana, samoin teini-ikä mustapäineen. Kaikkiaan hieno kokemus!

Kauhea metsälenkki

Tässä eräänä päivänä oltiin Kruegerin kanssa metsälenkillä. Mukana olivat myös harjakaverit Vili ja Lenni omistajansa Aneten kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja koirat nauttivat vapaana juoksentelusta. Kyseinen lenkki oli meille uusi, tiesimme vain että sen pitäisi olla kiertavä, eli pääsemme takaisin suurin piirtein samaan paikkaan mistä lähdimmekin. Ja aivan oikein, tupsahdimmekin lähes samaan paikkaan. Kyseessä on vasta rakennusvaiheessa oleva tienpohja ja jossain vaiheessa siellä oli tehty kallioleikkaus niin että metsä loppui ns. kesken ja polkumme päättyi kallion reunalle. Koirat olivat edelleen irti. Vili teki pienen arviointivirheen ja hyppäsi kalliolta alas Krueger perässään. En onneksi nähnyt itse loikkaa. Sydärin kyllä meinasin saada kun kuulin alla olevasta kivikosta uikutusta. Siellä pieni haukkuni makasi selällään, tassut ilmassa. Lamaannuin hetkeksi ja ehdin vain ajatella että tässä oli tämän pennun elämä sitten. Seuraava ajatus oli, että ainakin luita meni poikki jos ei muuta. Mutta ihmeen kaupalla molemmat koiruudet kömpivät kivikosta ilman sen ihmeempiä vammoja. Siinä meni hetki koiria tutkiessa. Muutama verinaarmu löytyi molemmilta, mutta mitään sen ihmeempää ei onneksi kummaltakaan. Ja molemmat jatkoivat leikkejään ja touhujaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä enkeleitä matkassa. Ei voi muuta sanoa.

Sekalaisia sattumuksia

Toukokuu on mennyt meillä tähän saakka pääasiassa lomaillessa. Vappuna mökillä Krueger sai juosta mielin määrin vapaana. Oli ihana nähdä miten se nautti kirmatessaan pitkin peltoja. Jotain sopimatonta tuli luonnollisesti myös syötyä, seurauksena kolmen päivän mahavaivat. Lopulta selvisi että syyllinen oli n. puolen metrin sulamaton pätkä järviruokoa. Kivijärvellä käytiin Mätsäreissä 2.5. Sateli räntää joten nahkavaava ei sitten ollut ihan parhaimmillaan. Oltiin lopulta seitsämänsiä yhdeksästä pennusta. Viimeistä lomapäivää juhlistettiin sitten kaivamalla mamman tulppaanit maasta, pitihän niitä myös vähän maistellakin. Seurauksena soitto lekurille, mahan pikainen tyhjennys ja hiilitabletit päälle. Yhtään ei passaa siis selkää kääntää pikku riiviölle. Sattumusten lisäksi toki lomamme oli täynnä onnellisia hetkiä, lukemattomia metsälenkkejä ja uusia kavereita koirapuistossa. Eilen sitten ystäväni Aneten avustuksella tehtiin koirasta taas koiran näköinen. Pesu, karvojen ajelu ja kampaus tekivät ihmeitä ja nyt on haukku paraatikunnossa. Mätsärit olis luvassa tänään ja ulkonäön ei ainakaan pitäisi olla menestymisen esteenä. Saapa nähdä kuinka käy.