koiran poika sairastaa...

Jonkin verran on aikaa vierähtänyt sitten viime postauksen ja syykin lienee selvä. Jälkikasvu on tehnyt elämästä niin kiireistä etttei juurikaan ole ehtnyt bloggailemaan. Sekin vähäinen vapaa-aika jota saan itselleni järjestettyä menee enimmäkseen Kruegerin kanssa ulkoillessa. Koira voi pääasiassa hyvin. Se sai joulukuussa pari epileptistä kohtausta, tammikuussa todettiin hammaskiven poiston yhteydessä tapahtuneessa intubaatiossa kitalakihalkio. Toistaiseksi tästä ei ole ollut vaivaa. Sitten maaliskuulla puhkesi outio ihovaiva, poika oli ihan kirkkaan punainen ja sai antibioottikuurin ja kortisonia. Nyt ollaan taas oltu terveenä ja jaksettu naapurin narttuja jahdata oikein urakalla. Välillä nuo narttujen hajut saa sen niin sekaisin, että ollaan haettu Tardak-piikkiä Reviiristä. Sillä saa hormonit hetkeksi rauhoittumaan. Eläinlääkärissä ollaan rampattu, mutta onneksi on vakuutus. Niin, ja ihanat eläinlääkärit Reviirissä.