Ikäviä toimenpiteitä

Tässä pari viikkoa sitten Krueger sai Rabies-rokotteen. Aikaisemmista (4-rokote ja sen tehoste) ei tullut mitään oireita, mutta tästä sitten tuli. Ei onneksi mitään vakavaa. Seuraavana yönä se oksensi sängyssä suoraan allekirjoittaneen silmään :). Koiran kaulaan, rokotuskohtaan kasvoi viikon sisällä patti joka on ja pysyy.
Ollaan Kruegerin kanssa viikottain järjestetty koiran kaunistautumisilta, yleensä näin perjantaisin. Poika pestään, ajellaan karvat ja leikataan kynnet. Pesut sujuu rutiinilla, mutta tänään tuli kynsien kanssa pipi. Leikkasin yhtä kynttä liikaa ja se vuosi verta kauan, itseasiassa taitaa vuotaa vieläkin. Siihen jäi sitten se touhu kun mamma taisi säikähtää enemmän kuin koira. Kruegerilla on suurin osa kynsistä mustia ja olen leikannut niitä mahdollisimman varovasti, mutta vahinko sattui nyt kuitenkin. Ihme kyllä koira ei ole moksiskaan, vaikka yleensä muistaakin aina ilmaista hyvin tomerasti kaikki häneen kohdistuneet vääryydet. Ehkä tästä selvitään hengissä....Jotenkin se vaan on kaikki opeteltava kantapään kautta kun kyseessä on ensimmäinen oma koira.

Kaverit kylässä!

Vili ja Lenni kävivät taas meillä kylässä. Leikkimään eivät innostuneet vieläkään, vähän pienelle murisivatkin mutta huomasin ilokseni että poika on nyt jo paljon rohkeampi ja yrittää ottaa kontaktia isompiinsa innolla. Välillä tuntui että se oikein kerjää verta nenästään kun ei toisten varoittavia murinoita pitänyt minään vaan tunki lähelle vähän väliä. Ihan rauhallisissa merkeissä vierailu kuitenkin sujui. Ulkoiltiinkin porukalla. Krueger saa heti neliraajahalvauksen kun tajuaa että ollaan menossa kotoa pois päin, mutta kun mennään kotia kohti, vauhtia on hieman liikaakin. Suuntavaistonsa on kuitenkin sen verran kehittymätön että sitä on helppo hieman huijata. Se kuvittelee menevänsä kotia kohti vaikka suunta on ihan toinen. Onneksi on paljon pikkuteitä mitä tallata, ja onneksi se sentään tekee jo tarpeensa ulos. Ollaan näyttelyitä varten harjoiteltu myös nättiä tepastelua hihnassa, sisällä se onnistuu ja poitsu tajuaa olla hyppimättä ja pomppimatta jos mielii palkan saada. Tositilanne kehässä onkin sitten varmaan ihan toinen juttu... Jos jollain on hyviä vinkkejä millä saa pienen nakuvauvan innostumaan ulkoilusta, niin antaa tulla tännepäin!

Yksin kotona

Poika on luonnollisesti viettänyt jo ihan pikkupennusta saakka arkisin aikaansa yksin kotona. Aikaisemmin se köllötteli päivän tyytyväisenä omassa "yksiössään". Teimme sille oman paikan keittiöön kompostiverkon osista, tilaa sillä oli parin neliön verran ja sanomalehdet alla. Oma kasvattajalta jo saatu peti ja alkuun kuumavesipullokin lämmikkeenä sillä lattianrajassa meillä veti jonkin verran ennen tammikuista ulko-oviremonttia. Aamulla ruuan ja ulkoilun jälkeen se jonotti jo portilla omaan paikkaansa eikä naapureiden kertoman mukaan pitänyt minkäänlaista mekkalaa poissaollessani. Jätin sille aina jotain pientä puuhastelua poissaoloni ajaksi ja toki kävin ruokkiksella sitä katsomassa, ruokkimassa ja pissattamassa. Nyt poitsu on jo lähes sisäsiisti joten se saa olla jo yksiösä ulkopuolella halutessaan. Vessassa sillä on vielä paperit joilla se tarvittaessa käy. Matot on taas lattioilla eikä minkäänlaisia vahinkoja ole sattunut. Aurinkoisina päivinä se mallaa itsensä aurinkoiseen paikkaan lattialla ja onkin kehittänyt melko kivan rusketuksen ikkunan läpi. Mitään tuhoja se ei ole tehnyt. Mikään ei vedä vertoja sille, kun tulen kotiin ja saan aina yhtä ihanan pentumaisen vastaanoton.

Nuori herra Krueger

Nuori herra Krueger täytti jo 4 kk. Kun sitä katselee, ei voi muuta kuin ajatella että onpas se jo iso. Ei ole enää sitä vauvakoiraa vaan tilalla on jo iso poika. Haikeana katselen pikkupentuaikaisia kuvia. Mutta mikäs sen hienompaa että poika kasvaa ja kehittyy. Painoa on jo huimat 4,6 kg. Eli ruoka-aikaan ollaan todellakin oltu kotona. Korkeuttakin on jo kertynyt 32 cm. Viimeaikoina ollaan keskitytty lähinnä ulkoiluun liittyviin asioihin. Tietynlainen rytmi on saavutettu, eli kolmesti päivässä ulos hyvin puettuna, satoi tai paistoi. Pennullehan toi kolme kertaa ei vielä riitä, takapihalle poika pääsee sitten valvotusti vielä ulkoilemaan. Joskus se menee itse ovelle ja jos en ole salamannopea, pissit lirahtaa oven edessä olevalle paperille. Ulkona poikaa vielä aika-ajoin pelottaa, välillä tökkii mutta nätistikin se osaa mennä. Pitää vielä mainita, että nahkanaamalta lähti kaksi hammasta, edestä alhaalta. Saapa nähdä miten vaikuttaa tuo hamapaiden vaihtuminen ruokatouhuihin. Mietityttää sikäli kun juuri siirryimme kosteasta nappulasta osittain kuivaan.Tänään olis tarkoitus mennä paikkaan jossa se voisi juoksennella vähän vapaana. Se rakastaa noutoleikkejä ja osaa jo irti-käskyn. Saapa nähdä miten käy sama leikki ulkosalla...