Vili ja Lenni kävivät taas meillä kylässä. Leikkimään eivät innostuneet vieläkään, vähän pienelle murisivatkin mutta huomasin ilokseni että poika on nyt jo paljon rohkeampi ja yrittää ottaa kontaktia isompiinsa innolla. Välillä tuntui että se oikein kerjää verta nenästään kun ei toisten varoittavia murinoita pitänyt minään vaan tunki lähelle vähän väliä. Ihan rauhallisissa merkeissä vierailu kuitenkin sujui. Ulkoiltiinkin porukalla. Krueger saa heti neliraajahalvauksen kun tajuaa että ollaan menossa kotoa pois päin, mutta kun mennään kotia kohti, vauhtia on hieman liikaakin. Suuntavaistonsa on kuitenkin sen verran kehittymätön että sitä on helppo hieman huijata. Se kuvittelee menevänsä kotia kohti vaikka suunta on ihan toinen. Onneksi on paljon pikkuteitä mitä tallata, ja onneksi se sentään tekee jo tarpeensa ulos. Ollaan näyttelyitä varten harjoiteltu myös nättiä tepastelua hihnassa, sisällä se onnistuu ja poitsu tajuaa olla hyppimättä ja pomppimatta jos mielii palkan saada. Tositilanne kehässä onkin sitten varmaan ihan toinen juttu... Jos jollain on hyviä vinkkejä millä saa pienen nakuvauvan innostumaan ulkoilusta, niin antaa tulla tännepäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti