Nahkavauva 1 vee

Nyt on sitten Kruegerin ekat synttärit juhlittu. Poika alkaa olla lopullisessa koossaan(toivottavasti ei enää kasva)ja hormonitkin näyttää hyrräävän. Naapurissa asuvalla tyttöystävällä on juoksu ja meillä ei tahdo tulla nukkumisesta tai syömisestä mitään. Poika istuu ja vinkuu tuijottaen ikkunasta naapurin ovea. Metsälenkitkin ollaan nyt tehty kahdestaan kun naapurin tytöt ovat olleet estyneitä. Eilenkin tehtiin sama 1,5 h reissu kahteen kertaan kun emäntä pudotti avaimet jonnekin metsään. Toinen reissu oli siis avainten etsimisreissu, mutta ei niitä tietenkään löytynyt. Sitten tuli se lumimyräkkä joten tuskinpa koskaan löytyykään.
Että semmosia tällä erää.

Krueger ja tyttöystävät

Kruegerilla on monta tyttöystävää. Naapurissa asuvat mustat kääpiösnautserit Oili ja Moona ovat olleet uskollista lenkkiseuraa ihan pennusta saakka. Nyt viikonloppuna kolmikon kruunasi vielä naapurissa hoidossa ollut Vonda, kääpiösnautseri sekin. Krueger mieltyi erityisesti tähän nuoreen neitoon ja viilettikin pitkin Harjuniityn metsiä tukka hulmuten tämän ihanuuden perässä. Välillä Poika katseli pää kallellaan tyttöjen pientä leikkimielistä välien selvittelyä ajatellen ihan selvästi, että mitä nuo naiset oikein rähisee...leikitään mielummin. Puolitoista tuntia päätöntä juoksentelua kahtena päivänä peräkkäin teki tehtävänsä. Aikaisemmin hieman levoton nuorimies on vetänyt hirsiä taju kankaalla pitkin päivää. Mutta jos naapurin ovi käy ja kuuluu tyttöystävien riemukasta haukkua, niin jo vain nuorimies on kärppänä ovella katsoen minua, että mennään jo!

Näyttelyssä

Kruegerin ensimmäinen näyttely oli viime viikonloppuna Seinäjoella. Poika pisti parastaan ja oli Rop-pentu saaden myös kunniapalkinnon. Muutenkin meni hyvin, tuomari tykkäsi pojan rakenteesta ja liikkeistä. Kehuja tuli myös karvan laadusta. Pientä sanomista tuli ihon kunnosta ja koosta. Näyttelyä edelsi viikon vapaus mökillä, iho pääsi hieman huonoon kuntoon kun sääsket ja paarmat olivat kiusana, samoin teini-ikä mustapäineen. Kaikkiaan hieno kokemus!

Kauhea metsälenkki

Tässä eräänä päivänä oltiin Kruegerin kanssa metsälenkillä. Mukana olivat myös harjakaverit Vili ja Lenni omistajansa Aneten kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja koirat nauttivat vapaana juoksentelusta. Kyseinen lenkki oli meille uusi, tiesimme vain että sen pitäisi olla kiertavä, eli pääsemme takaisin suurin piirtein samaan paikkaan mistä lähdimmekin. Ja aivan oikein, tupsahdimmekin lähes samaan paikkaan. Kyseessä on vasta rakennusvaiheessa oleva tienpohja ja jossain vaiheessa siellä oli tehty kallioleikkaus niin että metsä loppui ns. kesken ja polkumme päättyi kallion reunalle. Koirat olivat edelleen irti. Vili teki pienen arviointivirheen ja hyppäsi kalliolta alas Krueger perässään. En onneksi nähnyt itse loikkaa. Sydärin kyllä meinasin saada kun kuulin alla olevasta kivikosta uikutusta. Siellä pieni haukkuni makasi selällään, tassut ilmassa. Lamaannuin hetkeksi ja ehdin vain ajatella että tässä oli tämän pennun elämä sitten. Seuraava ajatus oli, että ainakin luita meni poikki jos ei muuta. Mutta ihmeen kaupalla molemmat koiruudet kömpivät kivikosta ilman sen ihmeempiä vammoja. Siinä meni hetki koiria tutkiessa. Muutama verinaarmu löytyi molemmilta, mutta mitään sen ihmeempää ei onneksi kummaltakaan. Ja molemmat jatkoivat leikkejään ja touhujaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä enkeleitä matkassa. Ei voi muuta sanoa.

Sekalaisia sattumuksia

Toukokuu on mennyt meillä tähän saakka pääasiassa lomaillessa. Vappuna mökillä Krueger sai juosta mielin määrin vapaana. Oli ihana nähdä miten se nautti kirmatessaan pitkin peltoja. Jotain sopimatonta tuli luonnollisesti myös syötyä, seurauksena kolmen päivän mahavaivat. Lopulta selvisi että syyllinen oli n. puolen metrin sulamaton pätkä järviruokoa. Kivijärvellä käytiin Mätsäreissä 2.5. Sateli räntää joten nahkavaava ei sitten ollut ihan parhaimmillaan. Oltiin lopulta seitsämänsiä yhdeksästä pennusta. Viimeistä lomapäivää juhlistettiin sitten kaivamalla mamman tulppaanit maasta, pitihän niitä myös vähän maistellakin. Seurauksena soitto lekurille, mahan pikainen tyhjennys ja hiilitabletit päälle. Yhtään ei passaa siis selkää kääntää pikku riiviölle. Sattumusten lisäksi toki lomamme oli täynnä onnellisia hetkiä, lukemattomia metsälenkkejä ja uusia kavereita koirapuistossa. Eilen sitten ystäväni Aneten avustuksella tehtiin koirasta taas koiran näköinen. Pesu, karvojen ajelu ja kampaus tekivät ihmeitä ja nyt on haukku paraatikunnossa. Mätsärit olis luvassa tänään ja ulkonäön ei ainakaan pitäisi olla menestymisen esteenä. Saapa nähdä kuinka käy.

Matkakoira

Krueger pääsi taas pitkästä aikaa kunnon roadtripille kun mentiin koko porukka mökille pohjanmaalle pääsiäisen viettoon. Pojullahan on ollut ongelmana matkapahoinvointi ja eläinlääkäri kirjoittelikin reseptin pahoinvointilääkkeestä. Pitkäperjantain aamuna klo 3 allekirjoittanut sitten lähti koirineen ulos, ruokki koiruuden ja antoi lääkkeen mätitahnakuorrutuksella. Mentiin takas sänkyyn ja koiruus oksensi kaiken n. 2 tuntia myöhemmin. Lääkkeen imeytymisestä ei mitään tietoa, joten enempääkään ei voinut antaa. Lähdettiin reissuun yhdeksän maissa ja palattiin kolme vuorokautta ja n. 750 km myöhemmin. Yhtään oksua ei tullut autoon. Ei Vaava autoilusta nauttinutkaan, muttei kyllä enempiä itkenytkään. Ihmelääke, kun vaikutus on pysyvä vaikka oksensikin sen pois. Eli taas yksi ongelma vähemmän. Matkailu kyllä avartaa, mutta meidän minihaukulta se vei ruokahalut. Nappulakuuri vaihtui keitettyyn loheen ja kotona sitten taas ihmeteltiin nappuloita. Eihän ne sitten pariin päivään maistuneet. Mutta nyt taas kun on arkeen palattu, niin pakkohan se on napuja vääntää kun ei muuta saa, koiraparka.

Ikäviä toimenpiteitä

Tässä pari viikkoa sitten Krueger sai Rabies-rokotteen. Aikaisemmista (4-rokote ja sen tehoste) ei tullut mitään oireita, mutta tästä sitten tuli. Ei onneksi mitään vakavaa. Seuraavana yönä se oksensi sängyssä suoraan allekirjoittaneen silmään :). Koiran kaulaan, rokotuskohtaan kasvoi viikon sisällä patti joka on ja pysyy.
Ollaan Kruegerin kanssa viikottain järjestetty koiran kaunistautumisilta, yleensä näin perjantaisin. Poika pestään, ajellaan karvat ja leikataan kynnet. Pesut sujuu rutiinilla, mutta tänään tuli kynsien kanssa pipi. Leikkasin yhtä kynttä liikaa ja se vuosi verta kauan, itseasiassa taitaa vuotaa vieläkin. Siihen jäi sitten se touhu kun mamma taisi säikähtää enemmän kuin koira. Kruegerilla on suurin osa kynsistä mustia ja olen leikannut niitä mahdollisimman varovasti, mutta vahinko sattui nyt kuitenkin. Ihme kyllä koira ei ole moksiskaan, vaikka yleensä muistaakin aina ilmaista hyvin tomerasti kaikki häneen kohdistuneet vääryydet. Ehkä tästä selvitään hengissä....Jotenkin se vaan on kaikki opeteltava kantapään kautta kun kyseessä on ensimmäinen oma koira.

Kaverit kylässä!

Vili ja Lenni kävivät taas meillä kylässä. Leikkimään eivät innostuneet vieläkään, vähän pienelle murisivatkin mutta huomasin ilokseni että poika on nyt jo paljon rohkeampi ja yrittää ottaa kontaktia isompiinsa innolla. Välillä tuntui että se oikein kerjää verta nenästään kun ei toisten varoittavia murinoita pitänyt minään vaan tunki lähelle vähän väliä. Ihan rauhallisissa merkeissä vierailu kuitenkin sujui. Ulkoiltiinkin porukalla. Krueger saa heti neliraajahalvauksen kun tajuaa että ollaan menossa kotoa pois päin, mutta kun mennään kotia kohti, vauhtia on hieman liikaakin. Suuntavaistonsa on kuitenkin sen verran kehittymätön että sitä on helppo hieman huijata. Se kuvittelee menevänsä kotia kohti vaikka suunta on ihan toinen. Onneksi on paljon pikkuteitä mitä tallata, ja onneksi se sentään tekee jo tarpeensa ulos. Ollaan näyttelyitä varten harjoiteltu myös nättiä tepastelua hihnassa, sisällä se onnistuu ja poitsu tajuaa olla hyppimättä ja pomppimatta jos mielii palkan saada. Tositilanne kehässä onkin sitten varmaan ihan toinen juttu... Jos jollain on hyviä vinkkejä millä saa pienen nakuvauvan innostumaan ulkoilusta, niin antaa tulla tännepäin!

Yksin kotona

Poika on luonnollisesti viettänyt jo ihan pikkupennusta saakka arkisin aikaansa yksin kotona. Aikaisemmin se köllötteli päivän tyytyväisenä omassa "yksiössään". Teimme sille oman paikan keittiöön kompostiverkon osista, tilaa sillä oli parin neliön verran ja sanomalehdet alla. Oma kasvattajalta jo saatu peti ja alkuun kuumavesipullokin lämmikkeenä sillä lattianrajassa meillä veti jonkin verran ennen tammikuista ulko-oviremonttia. Aamulla ruuan ja ulkoilun jälkeen se jonotti jo portilla omaan paikkaansa eikä naapureiden kertoman mukaan pitänyt minkäänlaista mekkalaa poissaollessani. Jätin sille aina jotain pientä puuhastelua poissaoloni ajaksi ja toki kävin ruokkiksella sitä katsomassa, ruokkimassa ja pissattamassa. Nyt poitsu on jo lähes sisäsiisti joten se saa olla jo yksiösä ulkopuolella halutessaan. Vessassa sillä on vielä paperit joilla se tarvittaessa käy. Matot on taas lattioilla eikä minkäänlaisia vahinkoja ole sattunut. Aurinkoisina päivinä se mallaa itsensä aurinkoiseen paikkaan lattialla ja onkin kehittänyt melko kivan rusketuksen ikkunan läpi. Mitään tuhoja se ei ole tehnyt. Mikään ei vedä vertoja sille, kun tulen kotiin ja saan aina yhtä ihanan pentumaisen vastaanoton.

Nuori herra Krueger

Nuori herra Krueger täytti jo 4 kk. Kun sitä katselee, ei voi muuta kuin ajatella että onpas se jo iso. Ei ole enää sitä vauvakoiraa vaan tilalla on jo iso poika. Haikeana katselen pikkupentuaikaisia kuvia. Mutta mikäs sen hienompaa että poika kasvaa ja kehittyy. Painoa on jo huimat 4,6 kg. Eli ruoka-aikaan ollaan todellakin oltu kotona. Korkeuttakin on jo kertynyt 32 cm. Viimeaikoina ollaan keskitytty lähinnä ulkoiluun liittyviin asioihin. Tietynlainen rytmi on saavutettu, eli kolmesti päivässä ulos hyvin puettuna, satoi tai paistoi. Pennullehan toi kolme kertaa ei vielä riitä, takapihalle poika pääsee sitten valvotusti vielä ulkoilemaan. Joskus se menee itse ovelle ja jos en ole salamannopea, pissit lirahtaa oven edessä olevalle paperille. Ulkona poikaa vielä aika-ajoin pelottaa, välillä tökkii mutta nätistikin se osaa mennä. Pitää vielä mainita, että nahkanaamalta lähti kaksi hammasta, edestä alhaalta. Saapa nähdä miten vaikuttaa tuo hamapaiden vaihtuminen ruokatouhuihin. Mietityttää sikäli kun juuri siirryimme kosteasta nappulasta osittain kuivaan.Tänään olis tarkoitus mennä paikkaan jossa se voisi juoksennella vähän vapaana. Se rakastaa noutoleikkejä ja osaa jo irti-käskyn. Saapa nähdä miten käy sama leikki ulkosalla...

Uusia temppuja

Tässä viime viikkoina olemme nakuvauvan kanssa opetelleet muutamia oleellisia asioita tulevaisuutta silmälläpitäen. Poika osaa istua ja odottaa sekä tulla kutsusta luokse. Ei-sanakin luonnollisesti on tullut tutuksi, sen noudattaminen riippuu hieman tilanteesta mutta melko kiltisti poika tottelee. Tämän päivän läpimurto oli "maahan". Ei riemulla rajaa kun poika tajusi mistä on kyse. Juustonpalalla heti palkkasin kun oli niin hieno juttu vaikka normipalkka meillä onkin "vain" kuiva nappula. Aloinkin epäillä että joku on salaa opettanut pentua mun poissaollessa...Tarjosi itse maahanmenoa ja minähän tietysti heti hokemaan "maahan maahan" ihan onnessani. Nyt se sitten tarjoaa temppua joka käänteessä... Noin viiden toiston jälkeen liitti maahanmenon käskyyn ihmettelemättä. Toinen uusi juttu tälle päivälle on sohvalta alastulo. Nakuriiviö on osannut jo pari viikkoa hypätä sohvalle ja sänkyyn mutta alastulo onkin sitten vaatinut mamman apua. Yleensä poika on hyvin varovainen kaikessa uudessa, nytkin katseli hetken ihmeissään, mutta kutsun kuultuaan tuli alas ihan turvallisesti.

Kelit haittaavat ulkoilua edelleen, mutta talon ympäri hyvin puettuna mennään jo enempiä kyselemättä. Tässäkin joku vaan naksahti kohdilleen eilisaamuna, ennen ulkoilu hihnassa on ollut kauhun paikka, nyt mennään ihan nätisti. Maltan tuskin odottaa kevättä ja sitä että päästään mökille kirmaamaan vapaana pallon perässä.

Pakkanen paukkuu

Viimeaikaiset pakkaset alkavat jo käydä hermoon. Pennun paras aika opetella kunnon hihnassa kulkemista ja totuttelua ulkoiluun ovat menneet kovien pakkasten vuoksi hieman hukkaan. Onneksi on Batman-puku. Ulkoilu on edelleen yhtä tuskaa, pentu nostelee tassujaan ja vinkuu jo ovella. Etenemiseen on kaksi keinoa, kantaminen tai hihnan nyppiminen niin että koira tulee latana perässä. Onneksi kotiinpäin on aina mukavampi tulla. Kovimmilla pakkasilla ollaan jätetty ulkoilut vain pikaisiin pissareissuihin takapihalla. Tulis jo kesä.

Kruegerin koirakaverit

Nuoresta iästään huolimatta nakukekkulilla on jo useampi koirakaveri. Tässä pari viikkoa sitten meillä kävivät nakuharjis-urokset Vili ja Lenni. Pojat ei kyllä paljon pennusta piitanneet, mitä nyt vähän haistelivat. Pallo kiinnosti niitä kovasti. Osasivat myös paljon temppuja, niitä porukalla ihasteltiin, eli ihan mukavasti meni. Myös toyvillakoira Neta ja kääpiövillakoira Sara ovat tulleet tutuiksi. Kävivät meillä kylässä ja sitten tehtiin vastavierailu. Kovasti taas Krueger olisi halunnut leikkiä mutta nartut ei oikein lämmenneet. Tänään meille tulee saksanpaimenkoira Kira omistajansa Elinan kanssa. Leikkiä toivottavasti tiedossa sillä Kirakin on vielä pentu. Jäävät yöksikin ja vähän jännittää, kuinka kaikki sujuu. Kuvassa kaverit Vili ja Lenni

Krueger ja pikkuihmiset

Meillä on viimeaikoina käynyt paljon vieraita. Mitä pienempi vieras, sitä onnellisempi koira. Se suorastaan rakastaa lapsia. Jotenkin se vaan näyttää tajuavan että pentu on pentu vaikka eri lajia edustaakin. Tänään meillä kävi Viljami 3 v. Krueger kutsui pojan leikkiin ja poikahan lähti. Toista tuntia pikkuiset temmelsivät ympäri huushollia ja molemmat näyttivät tosiaan nauttivan tilanteesta. Viljami heitti palloa ja nakuvauva juoksi perässä häntä suorana. Se on nyt oppinut ottamaan pallon lennosta kiinni ja tämähän ihmislasta nauratti. Ihanaa katseltavaa, ei voi muuta sanoa.

koiran korvat

Eilen riehuessa lähti teipit korvista, joten innostuin hieman valokuvaamaan ennen uusien teippien laittoa. Kiinanharjakoirien korvia on pentuna tapana teipata jotta ne pysyisivät rotumääritelmän mukaisina. Luppakorvat eivät ole suotavat ja meillä ainakin 3. tai 4. päivänä teippien poistosta yleensä jo lerpattavat iloisesti. Syy siihen, että jaksan moisen vaivan nähdä on se, että Kruegeria olisi tarkoitus käyttää kasvattajan toiveesta jalostukseen ja sitä varten tarvittaisiin näyttöjä näyttelykehistä. Varmuudellahan ei voi sanoa mitään, mutta jos poika kehittyy hyvänlaiseksi niin sitten...Mulle itselle tällä ei ole niin merkitystä, kun ei tuosta näyttelytoiminnasta ole kokemustakaan, mutta onneksi kasvattaja lupasi huolehtia näistä asioista. Nakumme on melko karvainen nakuksi, joten Moser-trimmeri on myös tullut tutuksi. Sain naamakarvatkin melko hyvin eilen ajeltua. Tässä pätee samat säännöt kuin muissakin toimenpiteissä, harjotellaan usein ja vähän kerrallaan, niin ei tule itkua,huutoa ja tappelua. Ainakaan niin paljon :)

Ulkona on kivaa

Tässä muutamana päivänä olemme uskaltautuneet jo ulkoilemaankin hieman enemmän. Alkuun Nakuvaavimme suostui ulkona tasan pissalle ja alkoi heti vinkumaan sisälle. Pakkasella lienee osuutta asiaan ja vaikka kuinka puki niin viluhan siinä tulee ja tassut paleltuu. Eilen oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Takapihalle aurattiin pieni alue Kruegeria varten ja poikahan innostui jopa leikkimään lumessa. Maisteli hieman lumipaakkuja ja nenä kävi kuin koiralla ainakin.
Ruoka on maistunut Kruegerille ilmeisen hyvin. Maanantaina tuli 3 kk mittariin ja eilisessä punnituksessa painoa jo 3,2 kg. Henna kävi kylässä ja tuumasi myös pojan silmin nähden kasvaneen. Tällä viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa koirakavereita, Viliä ja Lenniä. Omistajansa Anette on tehnyt vaaville tossut ja joitain heiltä pieneksi jääneitä vaatteitakin olisi tiedossa. Vanhat kun on melkein kaikki jo pieniä.

Kruegerin saapuminen

Kauan odotettu harjispentumme kotiutui Järvenpäästä kasvattajaltaan meille 19.12.2009 ollessaan 7 viikon ikäinen. Kutsumanimeksi muotoutui Krueger pienen harkinnan jälkeen. Pentu oli alusta saakka luottavainen ja rohkea poika. Kalustimme hänelle yksiön keittiön nurkkaan. "Pentulomani" alkoi vasta joululta joten yksin olemista päästiin harjoittelemaan melko pian. Ensimmäisinä päivinä kävin nakuvauvaa katsomassa muutaman kerran päivän aikana, taisin itse olla enemmän paniikissa kuin pentu, joka jäi rauhallisena petiinsä odottelemaan kun lähdin. Ruoka maistui Kruegerille alusta saakka hyvin ja se osasi tulla kupille kutsusta, sen se oli oppinut jo kasvattajalla. Ensimmäiset yöt meillä meni melko mukavasti, Krueger ei juurikaan näyttänyt ikävöivän. Alusta saakka se pääsi sänkyymme ja onkin siellä nukkunut ongelmitta. Kerran pari yössä se herää ja haluaa pissille. Ulkoilut aloitettiinkin hyvin pian ja Krueger tekeekin nyt kolmen kuukauden iässä tarpeensä päasiassa ulos. Reipas poika!