Näyttelyssä

Kruegerin ensimmäinen näyttely oli viime viikonloppuna Seinäjoella. Poika pisti parastaan ja oli Rop-pentu saaden myös kunniapalkinnon. Muutenkin meni hyvin, tuomari tykkäsi pojan rakenteesta ja liikkeistä. Kehuja tuli myös karvan laadusta. Pientä sanomista tuli ihon kunnosta ja koosta. Näyttelyä edelsi viikon vapaus mökillä, iho pääsi hieman huonoon kuntoon kun sääsket ja paarmat olivat kiusana, samoin teini-ikä mustapäineen. Kaikkiaan hieno kokemus!

Kauhea metsälenkki

Tässä eräänä päivänä oltiin Kruegerin kanssa metsälenkillä. Mukana olivat myös harjakaverit Vili ja Lenni omistajansa Aneten kanssa. Päivä oli aurinkoinen ja koirat nauttivat vapaana juoksentelusta. Kyseinen lenkki oli meille uusi, tiesimme vain että sen pitäisi olla kiertavä, eli pääsemme takaisin suurin piirtein samaan paikkaan mistä lähdimmekin. Ja aivan oikein, tupsahdimmekin lähes samaan paikkaan. Kyseessä on vasta rakennusvaiheessa oleva tienpohja ja jossain vaiheessa siellä oli tehty kallioleikkaus niin että metsä loppui ns. kesken ja polkumme päättyi kallion reunalle. Koirat olivat edelleen irti. Vili teki pienen arviointivirheen ja hyppäsi kalliolta alas Krueger perässään. En onneksi nähnyt itse loikkaa. Sydärin kyllä meinasin saada kun kuulin alla olevasta kivikosta uikutusta. Siellä pieni haukkuni makasi selällään, tassut ilmassa. Lamaannuin hetkeksi ja ehdin vain ajatella että tässä oli tämän pennun elämä sitten. Seuraava ajatus oli, että ainakin luita meni poikki jos ei muuta. Mutta ihmeen kaupalla molemmat koiruudet kömpivät kivikosta ilman sen ihmeempiä vammoja. Siinä meni hetki koiria tutkiessa. Muutama verinaarmu löytyi molemmilta, mutta mitään sen ihmeempää ei onneksi kummaltakaan. Ja molemmat jatkoivat leikkejään ja touhujaan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Oli kyllä enkeleitä matkassa. Ei voi muuta sanoa.

Sekalaisia sattumuksia

Toukokuu on mennyt meillä tähän saakka pääasiassa lomaillessa. Vappuna mökillä Krueger sai juosta mielin määrin vapaana. Oli ihana nähdä miten se nautti kirmatessaan pitkin peltoja. Jotain sopimatonta tuli luonnollisesti myös syötyä, seurauksena kolmen päivän mahavaivat. Lopulta selvisi että syyllinen oli n. puolen metrin sulamaton pätkä järviruokoa. Kivijärvellä käytiin Mätsäreissä 2.5. Sateli räntää joten nahkavaava ei sitten ollut ihan parhaimmillaan. Oltiin lopulta seitsämänsiä yhdeksästä pennusta. Viimeistä lomapäivää juhlistettiin sitten kaivamalla mamman tulppaanit maasta, pitihän niitä myös vähän maistellakin. Seurauksena soitto lekurille, mahan pikainen tyhjennys ja hiilitabletit päälle. Yhtään ei passaa siis selkää kääntää pikku riiviölle. Sattumusten lisäksi toki lomamme oli täynnä onnellisia hetkiä, lukemattomia metsälenkkejä ja uusia kavereita koirapuistossa. Eilen sitten ystäväni Aneten avustuksella tehtiin koirasta taas koiran näköinen. Pesu, karvojen ajelu ja kampaus tekivät ihmeitä ja nyt on haukku paraatikunnossa. Mätsärit olis luvassa tänään ja ulkonäön ei ainakaan pitäisi olla menestymisen esteenä. Saapa nähdä kuinka käy.

Matkakoira

Krueger pääsi taas pitkästä aikaa kunnon roadtripille kun mentiin koko porukka mökille pohjanmaalle pääsiäisen viettoon. Pojullahan on ollut ongelmana matkapahoinvointi ja eläinlääkäri kirjoittelikin reseptin pahoinvointilääkkeestä. Pitkäperjantain aamuna klo 3 allekirjoittanut sitten lähti koirineen ulos, ruokki koiruuden ja antoi lääkkeen mätitahnakuorrutuksella. Mentiin takas sänkyyn ja koiruus oksensi kaiken n. 2 tuntia myöhemmin. Lääkkeen imeytymisestä ei mitään tietoa, joten enempääkään ei voinut antaa. Lähdettiin reissuun yhdeksän maissa ja palattiin kolme vuorokautta ja n. 750 km myöhemmin. Yhtään oksua ei tullut autoon. Ei Vaava autoilusta nauttinutkaan, muttei kyllä enempiä itkenytkään. Ihmelääke, kun vaikutus on pysyvä vaikka oksensikin sen pois. Eli taas yksi ongelma vähemmän. Matkailu kyllä avartaa, mutta meidän minihaukulta se vei ruokahalut. Nappulakuuri vaihtui keitettyyn loheen ja kotona sitten taas ihmeteltiin nappuloita. Eihän ne sitten pariin päivään maistuneet. Mutta nyt taas kun on arkeen palattu, niin pakkohan se on napuja vääntää kun ei muuta saa, koiraparka.

Ikäviä toimenpiteitä

Tässä pari viikkoa sitten Krueger sai Rabies-rokotteen. Aikaisemmista (4-rokote ja sen tehoste) ei tullut mitään oireita, mutta tästä sitten tuli. Ei onneksi mitään vakavaa. Seuraavana yönä se oksensi sängyssä suoraan allekirjoittaneen silmään :). Koiran kaulaan, rokotuskohtaan kasvoi viikon sisällä patti joka on ja pysyy.
Ollaan Kruegerin kanssa viikottain järjestetty koiran kaunistautumisilta, yleensä näin perjantaisin. Poika pestään, ajellaan karvat ja leikataan kynnet. Pesut sujuu rutiinilla, mutta tänään tuli kynsien kanssa pipi. Leikkasin yhtä kynttä liikaa ja se vuosi verta kauan, itseasiassa taitaa vuotaa vieläkin. Siihen jäi sitten se touhu kun mamma taisi säikähtää enemmän kuin koira. Kruegerilla on suurin osa kynsistä mustia ja olen leikannut niitä mahdollisimman varovasti, mutta vahinko sattui nyt kuitenkin. Ihme kyllä koira ei ole moksiskaan, vaikka yleensä muistaakin aina ilmaista hyvin tomerasti kaikki häneen kohdistuneet vääryydet. Ehkä tästä selvitään hengissä....Jotenkin se vaan on kaikki opeteltava kantapään kautta kun kyseessä on ensimmäinen oma koira.

Kaverit kylässä!

Vili ja Lenni kävivät taas meillä kylässä. Leikkimään eivät innostuneet vieläkään, vähän pienelle murisivatkin mutta huomasin ilokseni että poika on nyt jo paljon rohkeampi ja yrittää ottaa kontaktia isompiinsa innolla. Välillä tuntui että se oikein kerjää verta nenästään kun ei toisten varoittavia murinoita pitänyt minään vaan tunki lähelle vähän väliä. Ihan rauhallisissa merkeissä vierailu kuitenkin sujui. Ulkoiltiinkin porukalla. Krueger saa heti neliraajahalvauksen kun tajuaa että ollaan menossa kotoa pois päin, mutta kun mennään kotia kohti, vauhtia on hieman liikaakin. Suuntavaistonsa on kuitenkin sen verran kehittymätön että sitä on helppo hieman huijata. Se kuvittelee menevänsä kotia kohti vaikka suunta on ihan toinen. Onneksi on paljon pikkuteitä mitä tallata, ja onneksi se sentään tekee jo tarpeensa ulos. Ollaan näyttelyitä varten harjoiteltu myös nättiä tepastelua hihnassa, sisällä se onnistuu ja poitsu tajuaa olla hyppimättä ja pomppimatta jos mielii palkan saada. Tositilanne kehässä onkin sitten varmaan ihan toinen juttu... Jos jollain on hyviä vinkkejä millä saa pienen nakuvauvan innostumaan ulkoilusta, niin antaa tulla tännepäin!

Yksin kotona

Poika on luonnollisesti viettänyt jo ihan pikkupennusta saakka arkisin aikaansa yksin kotona. Aikaisemmin se köllötteli päivän tyytyväisenä omassa "yksiössään". Teimme sille oman paikan keittiöön kompostiverkon osista, tilaa sillä oli parin neliön verran ja sanomalehdet alla. Oma kasvattajalta jo saatu peti ja alkuun kuumavesipullokin lämmikkeenä sillä lattianrajassa meillä veti jonkin verran ennen tammikuista ulko-oviremonttia. Aamulla ruuan ja ulkoilun jälkeen se jonotti jo portilla omaan paikkaansa eikä naapureiden kertoman mukaan pitänyt minkäänlaista mekkalaa poissaollessani. Jätin sille aina jotain pientä puuhastelua poissaoloni ajaksi ja toki kävin ruokkiksella sitä katsomassa, ruokkimassa ja pissattamassa. Nyt poitsu on jo lähes sisäsiisti joten se saa olla jo yksiösä ulkopuolella halutessaan. Vessassa sillä on vielä paperit joilla se tarvittaessa käy. Matot on taas lattioilla eikä minkäänlaisia vahinkoja ole sattunut. Aurinkoisina päivinä se mallaa itsensä aurinkoiseen paikkaan lattialla ja onkin kehittänyt melko kivan rusketuksen ikkunan läpi. Mitään tuhoja se ei ole tehnyt. Mikään ei vedä vertoja sille, kun tulen kotiin ja saan aina yhtä ihanan pentumaisen vastaanoton.